Menettely perustettiin vuonna 1983 neuvoston direktiivillä 83/189/ETY. Menettely kodifioitiin ensimmäisen kerran 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetulla direktiivillä 98/34/EY, ja sitä muutettiin 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla direktiivillä 98/48/EY, jolla pääasiassa laajennettiin direktiivin soveltamisalaa tietoyhteiskunnan palveluihin. Hiljattain menettely kodifioitiin toisen kerran direktiivillä (EU) 2015/1535.
98/34-ilmoitusmenettelyn ansiosta komissio ja EU:n jäsenvaltiot voivat tarkastella teknisiä määräyksiä, joita jäsenvaltiot aikovat ottaa käyttöön tuotteiden (teollisuus, maatalous ja kalastus) ja tietoyhteiskunnan palveluiden alalla, ennen määräysten hyväksymistä. Tarkoituksena on varmistaa, että säädökset ovat yhdenmukaisia EU:n lainsäädännön ja sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa. Menettelyä sovelletaan yksinkertaistetusti Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenvaltioihin, jotka ovat allekirjoittaneet Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen, sekä Sveitsiin ja Turkkiin.
Menettelyn tärkeimpiä etuja ovat seuraavat:
- sisämarkkinoiden uudet esteet voidaan havaita ennen kuin ne vaikuttavat haitallisesti
- protektionistiset toimenpiteet voidaan havaita
- jäsenvaltiot voivat varmistua, että niiden ilmoittamat ehdotukset ovat yhdenmukaisia EU:n lainsäädännön kanssa
- jäsenvaltioiden ja komission välistä vuoropuhelua voidaan käydä tehokkaasti ilmoitettuja ehdotuksia arvioitaessa
- taloudelliset toimijat voivat saada äänensä kuuluville ja mukauttaa toimintaansa hyvissä ajoin tulevien teknisten määräysten mukaiseksi. Taloudelliset toimijat käyttävät tätä tarkistusoikeutta laajalti ja auttavat näin komissiota ja kansallisia viranomaisia havaitsemaan mahdolliset kaupan esteet
- menettelyllä voidaan tunnistaa yhdenmukaistamistarpeet EU:n tasolla.